Centennial Colts 2016-17

Toimin vapaaehtoisesti koulumme lentopallojoukkueen apuvalmentajana kuluneen kauden aikana. Sain myös kohtalaisen määrän lajiharjoittelua pitääkseni yllä jonkunlaista pallotuntumaa, mutta mielettömintä oli päästä matkustamaan joukkueen mukana vieraspeleihin ympäri Ontarion provinssia. Ikävöin näitä hetkiä tien päällä vanhojen pelikavereiden kanssa tajuttomasti, vaikkei niiden aikana oikeastaan mitään ihmeellistä koskaan tapahtunutkaan. Ne pienet asiat ja hetkessä eläminen ovat vuosien varrella valottuneet mulle paremmin, kun itsensä kanssa on viettänyt enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin.

Mutta kausi Coltsien kanssa oli todella opettavainen, vaikka lajin taso ikätovereilla Suomessa paljon korkeampi onkin. Haastavinta oli yrittää opettaa pelaajille taktisia asioita ja kehittää argumentteja mielipiteideni tueksi. Esimerkiksi puolustuspelaamisen ja siihen liittyvien roolien muutoksiin vaikuttavia tekijöitä eri pelitilanteissa, joka aiheutti aivan liikaa pistemenetyksiä ja sanaharkkaa pelaajien kesken. Suurin ongelma mielestäni on työmoraalin puute. Sosiaalisessa mediassakin erään valmentajan video ponnahti viraaliksi, jossa hän käsitteli tätä ongelmaa nykypäivän maailmassa. Nuoret urheilijat näkevät huippu-urheilua joka tuutista ja haaveilevat samanlaisesta menestyksestä, mutta työnteko puuttuu. Kuvitellaan, että ollaan jo jotain. Koin samoja tilanteita kauden aikana, vaikka tytöistä kovasti pidänkin. Mutta kylmä fakta on, ettei ketään ollut koskaan valmis laittamaan itseään fyysisesti likoon. Loppuverryttelyt ja venyttelyt olivat täysi tabu, ja oma mielenkiinto venyttelyvastaavana lopahti nopeasti koska ketään ei ollut aidosti kiinnostunut kehittämään omaa liikkuvuuttaan tai tajunnut sen olevan tärkeä osa urheilijan päivärutiinia. Näiden asioiden on vain tultava omasta alitajunnasta, joten käytin surutta ajan itseni kehittämiseen. Onneksi joukkueesta löytyi muutama pelaaja, jotka olivat aidosti kiinnostuneita ja heidän kanssaan aloinkin jakaa enemmän kokemuksia.

Suomalainen sisu on tosi juttu. Jos jotain luvataan, se tehdään. Näin oli ainakin omien juniorivuosieni aikana. En muista seuranneeni urheilua hirveästi televisiosta tai netistä, koska olin joko itse harjoituksissa kyseisenä aikana tai sitten oikeasti paikan päällä jos vapaata aikaa sattui löytymään. Halusin itse tehdä asioita, tulla paremmaksi ja viettää aikani hallilla.

Kuntavaalit 2017

Olin lievästi täpinöissäni, kun postiluukusta kolahti äidin lähettämä kirje. Salmiakin lisäksi kuoresta löytyi myös tulevien kuntavaalien äänestyslomake. Opinnot jatkuvat siis edelleen täällä Torontossa, tostaiseksi vielä verkko-opintojen merkeissä. Mutta olin todella innoissani mahdollisuudesta äänestää ja päästä vierailemaan Suomen kunniakonsulaatissa. Erittäin ihanaa oli myös päästä puhumaan pitkästä aikaa suomea vaalitädin kanssa ihan livenä! Eikä äänestyskojullakaan ollut hirveesti ruuhkaa ;) Etenkin nuorten suomalaisten tulisi äänestää mielestäni enemmän. Samankaltaista oikeutta ei anneta kaikille tässä maailmassa, joten se tulisi ehdottomasti käyttää. Kaikki lähtee kuitenkin aidosta kiinnostuksesta siihen mitä ympärillämme Suomessa tapahtuu ja minkälaisia arvoja itse vaalii. On ollut mahtava huomata omien ystävienkin aktiivista osallistumista politiikkaan, jotkut ovat lähteneet jopa ehdollekin! Kanadan systeemi on hieman erikoisempi, sillä maa on jaettu provinsseihin joille on myönnetty itsehallinnollinen valta joka taas vastaa liittovaltioiden systeemiä. Kerran viidessä vuodessa kanadalaiset pääsevät äänestämään oman provinssinsa edustajat parlamenttiin, josta valitaan myös pääministeri sekä hallitus.

Voi hyvät talomarkkinat sentään...

Toronton polttavin puheenaihe koko kuluneen vuoden aikana on ehdottomasti ollut kasvavat talomarkkinat, ja etenkin dramaattisen nopeasti nousevat hinnat. Ihmiset sosiaalisen median perusteella ovat kauhuissaan ja monet ennustavat ''kuplan'' puhkeavan minä hetkenä hyvänsä, koska keskituloisella ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa asuntoa Torontosta. Kysyntä on niin korkea, että koti täällä maksaa keskimäärin jo 700 000 - 800 000 Kanadan dollaria. Ilmiö vaikuttaa tottakai myös vuokratasoon, joten nuoremmilla aikuisillakin on vaikeuksia pärjätä omillaan. Niiden lukukausimaksujen veloistakin olisi kiva päästä joskus vapaaksi. Tunnen olevani niin etuoikeutetussa asemassa, sillä Suomessa opiskelijoiden harteilta on nostettu taloudellinen taakka lähes kokonaan. Asuminenkin on kotona suhteellisen edullista ja talotkin ovat niin paljon paremmassa kunnossa. Tulen silti paremmin toimeen täällä Kanadassa, sillä onnistuin löytämään helmen. Asun host-pariskunnan luona suuressa talossa, joka ei ehkä ole moderneimmasta päästä, mutta asuinalue on todella hiljainen ja turvallinen. Vuokra on super edullinen, johon sisältyy perushyödykkeiden lisäksi myös kaikki ruoka jotka kaupasta vaan haluan :) Olen siis löytänyt itselleni käytännössä kanadalaiset isovanhemmat, ja edelleen aika varma että tältä lottovoittajasta tuntuu.

Ulkomailla asuessani olen hämmästynyt siitä, miten paljon kypsempiä suomalaiset nuoret ovat ja miten varhaisessa vaiheessa he haluavat tulla toimeen omillaan verrattuna paikallisiin nuoriin joihin täällä törmään. Kokemusteni perusteella kasvatuksessa on suuri ero, sillä itsenäisiin mielipiteisiin ja tekoihin kannustetaan todella varhaisessa vaiheessa. Täällä on normaalia, jos 26-vuotias asuu vielä vanhempien luona. Suomessa se olisi vaan todella nöyryyttävää. Toisaalta valtiomme kouluttautumismahdollisuudet mahdollistavat omilleen muuttamisen, sillä se on tehty taloudellisesti mahdolliseksi. En siis tuomitse ollenkaan. Oman elämäni kannalta omilleen muuttaminen on kuitenkin ollut kehittävin oppitunti siinä mielessä, miten maailmassa tulisi toimia ja etenkin omien ajatusten kanssa painiminen on tuottanut suunnattomasti tulosta henkisen kasvun saralla. Se, että asun tällä hetkellä ns. perheen luona, ei kuitenkaan tee musta yhtään heikompaa tai vaikuta elämänlaatuuni negatiivisesti. Päinvastoin kaikki toimii loistavasti, sillä tiimissä työskentely on mulla selkäytimessä jo urheilun kautta. Ilmaisen päivittäin arvotukseni niistä pienimmistäkin arjen askareista, joita mun arjen helpottamisen puolesta tehdään ja saman vastapalveluksen teen välittömästi tilaisuuden tullessa. En jää koskaan yksin ajatusteni kanssa ja kiireenkin keskellä olen valmis istumaan alas ja kuuntelemaan muiden huolia. Tämä on vaihe mun elämässä, joka antaa täydet mahdollisuudet suunnata isot määrät energiaa niin opiskelu-/työelämään, kuin oman fysiikan kehittämiseen asetettuihin tavoitteisiin. Tiedän mitä omillaan asuminen vaatii, mutta elämäntilanteet muuttuu. Tuntuu kuitenkin kammottavalta ajatukselta, jos yhtäkkiä pitäisi muuttaa omaan vuokrayksiöön Torontossa!

Tässä uutisessa käsitellään kasvavia talomarkkinoita ja sain siitä pohjustusta mietteisiini postauksessa.

U Sports Volleyball Nationals

Ryersonin yliopisto järjesti kuluneena viikonloppuna Kanadan yliopistojen lentisfinaalit Torontossa, ja sehän nehän oli nähtävä! Samaisena viikonloppuna vietettiin myös Pyhän Patrickin päivää ja ehdinkin nähdä hetken perinteistä kulkuetta Yonge-streetillä sunnuntaina, ennen kuin pyyhälsin Mattamy Athletic Centreen seuraamaan finaalipelejä. Mun suu loksahti auki pelihallin kauneudesta. Optimaalinen huippulentopalloa varten: korkeat katot, valoisa ja paljon kiintopisteitä. Jotain mitä en osannut odottaa, nähtyäni college-joukkueiden ahtaat kotihallit. Pelin taso alkoi myös jo muistuttaa sarjoja joista itselläni on kokemusta. Mielestäni mestaruusottelun joukkueet pärjäisivät todella hyvin naisten Mestaruusliigassa Suomessa, ykkössarjan hoitelisivat ehdottomasti nimiinsä. Puolustuspelaaminen oli ilmiömäistä, en nähnyt yhtäkään passarin peippiä putoavan maahan ilman kontaktia tai yritystä vastapuolelta. Freeballitkin pelattiin millin tarkkuudella kuten asiaan kuuluu ja systemaattisen pipen läsnäolo kolmen pelaajan torjunnalla oli ilo silmälle. Hyökkäyspelaamisessa kuitenkin huomasin jonkun verran teknisiä puutteita, jäin kaipaamaan sitä kettumaista hyökkääjää jonka pelisilmä repii vastapuolen puolustuksen hermot riekaleiksi säie kerrallaan. Oli liikaa ''rosvosektoriin'' suuntautuvuutta, mikä on toisaalta naisille lajissa aika ominaista. Mutta huikee leveli kaiken kaikkiaan, Brittiläisen Kolumbian yliopisto nappasi mestaruuden tänä vuonna!

Suomeen verrattuna urheilijan urapolku on aika eri tavalla rakennettu kulttuurillisestikin tarkasteltuna. Kotona ei ole olemassa korkeakoulujen keskinäistä sarjaa, vaan urheilijat asettuvat ihan oikeaan työpaikkahakijan asemaan ja ammattilaisjoukkueisiin alusta asti mikäli potentiaalia niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla riittää. Oon vahvasti sitä mieltä, että ympäristöistä jälkimmäinen on varhaisen kypsymisen ja aikuistumisen kannalta parempi vaihtoehto. Harrastuksesta tulee oikea ammatti ja työkaverit on monesti paljon vanhempia sekä kokeneempia jotka uhkuvat kurinalaista ja kilpailuhenkistä mentaliteettia. Toisaalta ikätoverien kanssa on luvassa aika varmuudella enemmän peliaikaa ja varaa opetella uusia taktiikoita voitonkin kustannuksella. Omalla kohdalla ajateltuna etenkin henkiset vahvuudet ovat harjaantuneet aika tavalla ''ammattilaistaustan'' ansiosta ja koen osaavani suhtautua kypsästi hyvin vaikeisiinkin tilanteisiin. Koen että urheilija on ajettava aikaisessa vaiheessa tietyllä tavalla nurkkaan, jotta tämä oppii laittamaan asioita perspektiiviin ja tekemään jokapäiväisiä valintoja kohti maaleja. En halua välittää negatiivista viestiä, mutta kuluneen vuoden aikana olen huomannut urheilija-opiskelijoiden olevan henkisesti aika heikkoja ja ajautuvan helposti virhekierteisiin tiukoissa pelitilanteissa. Hatussa ei ole riittävästi jäitä, tai sitä suomalaista sisua mistä meidät tunnetaan!

Get Out

Elokuva, josta tämän hetken nokkelimmat meemit on tehty. Suomessa ensi-iltaa vietetään vasta toukokuussa, mutta itse onnekkaana pääsin näkemään sen täällä jo helmikuun loppupuolella. Kyseessä on satiirinen kauhuelokuvasensaatio, joka on tuottanut jo kuukauden sisällä jo reippaasti yli $100 miljoonaa (vrt. $4,5 miljoonan budjettiin). Elokuva kertoo nuoresta afroamerikkalaisesta miehestä, jonka vierailu valkoihoisen tyttöystävänsä vanhempien luona saa kammottavia käänteitä.

Elokuva ottaa erittäin vahvasti kantaa rasismiin, mutta sai erittäin positiivisen vastaanoton sekä arvosteluja eri medioissa. Rasismi on Torontossa esillä jatkuvalla syötöllä, vaikka ihmiset eri etnisiä taustoja kohtaan äärimmäisen suvaitsevia ovatkin. Kaupungin asukkaista vain puolet on syntyperältään täältä alunperin. GTA:n alueella on lukuisia yhteisöjä kuten China Town, Little Italy, Greek Town ja niin edelleen. Yhdysvaltain Presidentin vaihdos on tottakai aiheuttanut myös omanlaistaan rasismikeskustelua ja vaikeuttanut monien elämää suunnattomasti. Omalle kohdallekin on sattunut omituisia tilanteita taustani ansiosta, mutta tälle suomalaiselle on ollut erityisen hankala ymmärtää miksi suurin osa ihmisistä yhdistää piirteeni Islantiin? Se on nimittäin kotimaa-arvausten kärjessä. Ehkä maan sanat ''Ice'' ja ''land'' yhdistyvät parhaiten kylmänkalpeaan ihoon, vaaleisiin hiuksiin ja sinisiin silmiin, tiedä häntä. Toinen yleistys täällä pohtii pituuttani kummastellen, että ovatko suomalaiset pitkäkasvuista kansaa. Nämä kokemukseni rasismista ovat kuitenkin positiivisia merkitykseltään ja itsellänikin on miljoonia käsityksiä eri kansoista. Global Citizenship kurssi opetti suhtautumaan ja lähestymään näitä asioita kypsästi. Kaikilla meillä on ennakkoluuloja ja jokaisen tulisi osata myöntää kyseinen fakta ensin itselleen. Itse tulen paikasta, jossa väki on erittäin homogeenistä ja muistan tilanteita joihin sisältyi rasismia. Omat kansainväliset kokemukset jo vairhaisessa iässä avarsivat näkökulmia ja opettivat hyväksyvää asennetta. Mutta asia on hyvin yksinkertainen: hyväksy ihmiset sellaisina kuin he ovat. Kaikilla meillä maailman kansalaisilla on samoja oikeuksia ja vastuutehtäviä.

Blue Mountains

Siitä on kulunut reippaasti yli 5 vuotta, kun viimeksi tuli otettua laskettelusukset alle. Pelaamisen takia ylimääräiset riskitekijät on pitänyt minimoida, mutta polvioperaation jälkeen 4 vuotta sitten ei ole rehellisesti sanottuna kyllä edes tehnyt mieli mäkeen. Mutta nyt Centennial College tarjosi siihen loistavan tilaisuuden ja 50 ensimmäistä ilmoittautujaa pääsi Pohjoiseen Blue Mountainin kaupunkiin laskemaan koko päiväksi. On ollut mahtavaa huomata, että Kanadassa harrastetaan ja vaalitaan talvilajeja yhtä suurella intohimolla kuin kotona Suomessa. Hiihtokisat ovat varmasti ainoa poikkeus, josta suomalaiset menevät totaalisesti sekaisin joka kerta :D Muistan lapsuudessani kaatuneeni ainakin kymmenen kertaa yhden laskun aikana, jota kanssalaskijat eivät noteeranneet oikein koskaan. Kanadan ihmiset ovat kyllä todella hyväsydämistä kansaa, koska päiväretkeni aikana kaaduin olan takaa ja pudotin myös sauvani hissistä alas... Ainakin puoliin kaatumisistani tarjottiin apua, ja suksen irrotessa sain sen heti jonkun toimesta takaisin. Hissityöntekijä lähti etsimään sauvaa kanssani, joka löytyi nopeasti. Hississä oli joka kerta uudet kasvot ja small-talkia riitti. Ihmisten ulospäinsuuntautuneella asenteella on ollut muhun henkilökohtaisesti todella iso vaikutus, koska kotona ollaan totuttu olemaan hiljaa ellei vieressä ole tuttuja. Keskustelut ovat olleet usein myös todella opettavaisia ja on ollut tajuttoman kiehtovaa kuunnella ihmisten tarinoita. Suomesta paikalliset tuntuvat olevan myös innoissaan ja ihmiset alkavat hokea suomalaisten jääkiekkolijoiden nimiä mielenkiintoisella aksentilla :D

Laskettelupäivä tarjosi myös hyvien juttujen lisäksi upeita merimaisemia, joita jäin tuijottelemaan mäen päältä suu auki. Pieni miinus kuitenkin lämpimähköstä säästä, joka sulatti mäkiä ja teki lumesta raskasta. Positiivinen kokemus kuitenkin!

Ensimmäinen ''kulttuurishokki''

Tää on saletisti jonkinlainen henkilökohtainen ennätys, kun oon jo heti seuraavana päivänä täällä taas aukomassa päätä :D Valehtelisin jos väittäisin ettei opintopisteillä olisi seikkaan vaikutusta, mutta tuntuu oikeastaan aika vapauttavalta idealta pohdiskella ja luoda juttuja tällä hetkellä. Tulevaisuuden tavoitteeksi haluan asettaa yhden postauksen päivätahdin. Ohhoh, että tuli luvattua suuria. I'll try my very best <3

Vaikka Toronto-kokemuksia olen jo purkanutkin, niin jonkin verran on varmasti luvassa myös toisintoa. Yksi mielestäni todella siisti juttu, mikä on varsinkin sosiaaliselle medialle ominaista ja josta haluan ottaa mallia tänne, on top-listojen luominen erinäisistä aihepiireistä. Itse nautin todella paljon esimerkiksi videoista, joissa maailmankuulut kauneusvloggaajat kertovat suosikeistaan ja asettavat niitä parhausjärjestykseen.




Mun TOP 10 - kaupat/brändit/tavaratalot


1. Express
2. Sephora
3. Victoria's Secret
4. Roots
5. Nike Factory Outlets
6. Melanie Lyne
7. Hudson's Bay
8. Dynamite
9. Aerie
10. Old Navy








Samainen idea kuvastaa mielestäni erittäin hyvin nykypäivän länsimaalaista kaikki-mulle-heti-kulutuskulttuuria, josta myös herra Geert Hofstede on samaa mieltä kuuden dimension kulttuurimallissaan. Kanada ja Suomi kokevat hemmottelun sekä vapaa-ajan olevan iso osa elämää: halutaan naattia ja pitää hauskaa. Kyseinen ajattelumalli antoi ensimmäisiä ''shokkejaan'', joita kohtasin tullessani Torontoon. Hofsteden mukaan Suomi hemmottelee enemmän, mutta omat kokemukseni liittyvätkin ehkä enemmän kuluttajakäyttäytymiseen. Yhden nukutun yön jälkeen lähdimme tutkimusretkelle ydinkeskustaan (=downtown), joista ensimmäinen pysäkki oli Eaton Centren ostoskeskus. Tällä ajanjaksolla tunnustan käyneeni yhteensä yli 10 muussakin ostoskeskuksessa ympäri suurkaupunkia, joten datan määrään nojaten voin todeta Suomen olevan kallis maa jossa ihmiset ostavat vähemmän. Täällä Kanadassa myynnin voluumi on hurjaa katsottavaa: alennusmyyntejä on jatkuvasti ja jäsenyyksiä joka lähtöön, jotta voit kerätä pisteitä ja ostaa taas vähän lisää. On dollarikauppoja, joista ihmiset kantavat ulos kärryittäin roinaa ja rompetta. Sitten on suurten brändien täyttämiä outlet-kyliä. Kyllä, KYLIÄ. Nimimerkillä ''Nike's my middle name''. Black Friday ja Boxing Day ihmismassoineen aiheuttivat jonottamista vihaaville suomalaisille päänsäryn, luojan kiitos keskivertoa pidempänä ihmisenä onnistuin haukkomaan happea kaupoissa. Vannon että Hullut Päivät tuntuvat vastedes lasten leikkikerholta. Kultaisin neuvoni kuitenkin Torontoon saapuvalle suomalaiselle on seuraava: älä osta mitään Suomesta matkaasi varten. Mitä tyhjempi laukku tullessa, sen onnellisempana palaat takaisin kotimaahan ilman matkatavaraongelmia.

Todettakoon vielä, että kulttuurishokki tulee aina pysymään kirjoituksissani lainausmerkeissä, koska en tunnista kokemiani asioita negatiivinen ilmiöiksi joka on mielestäni shokille hyvin ominaista. Asiasta voi ja pitääkin esittää eriäviä mielipiteitä, jaa toki oma mielipiteesi, hyvä blogiini eksynyt ihminen! Olen kotiutunut ensimmäisestä päivästä lähtien niin hyvin, että tuntuu kuin sitä olisi asunut täällä vuosia. Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin. Lewis-malli todistaa hivenen teoriaani, sillä Suomi ja Kanada muistuttavat kaaviossa hyvin paljon toisiaan kulttuurillisesta näkövinkkelistä.  Ei ole siis ollenkaan tuulesta temmattua, että Kanada mielletään monesti Amerikkalaisena versiona Euroopasta.